Leideilyn uusi alku

Leideilyä-blogini sai alkunsa jo vuonna 2009. Silloin jäin sairauslomalle yrittäjänä laittaakseni itseni vuosien rämpimisen jälkeen kuntoon. Takana oli jo useampi burnout ja seinä oli jälleen vastassa. Blogit elivät silloin ensimmäistä kultakauttaan ja niiden lukeminen sai minut tuntemaan, etten ollut yksin. Halusin myös kirjoittaa. Kevyesti, mutta itselleni merkityksellisesti niistä asioista, mitä näin ja koin. Tuolloin blogini oli kovin päiväkirjamainen lifestyleblogi, jonka vahvistumista ja kehittymistä esti kovasti haluttomuuteni valokuvata.

Sittemmin blogi on elänyt mukanani erilaisissa elämäntilanteissa. Välillä se on ollut juoksublogi, toisinaan ruokablogi. On ollut vuosia, kun postauksia on tippunut vain silloin tällöin. Minulle se on tuottanut iloa, että on ollut olemassa kirjoitusalusta, jossa julkaista, kun kirjoituskärpänen on iskenyt. Viime aikoina se on ollut minulle tärkeä ajatusteni ja tuntojeni pohdiskelukenttä. Aiheet ovat liikkuneet itsetuntemuksen ja henkisen kasvun maailmassa, koska ne juuri ovat tuntuneet tässä hetkessä tärkeiltä.

Olen jälleen laittamassa itseäni kuntoon. Toipumisessa olen edennyt vaiheeseen, että kaipaan jotain merkityksellistä tekemistä sohvannurkassa lojumisen sijaan. Sen täytyy kuitenkin tapahtua itseäni herkästi kuunnellen ja armoa tarjoten. Olotilan muutoksesta olen saanut jo vinkkejä kirjoitusinnon kasvun myötä. Eikä se ota laantuakseen. Jälleen olen valjastamassa tätä blogia, jonka nimi kuvaa tapaani elää herkkänä, mutta niin vahvana, toipumiselle. Jotta katsoisin ympärilleni, kiinnostuisin asioista, saisin purkaa tuntojani ja ajatuksia. Jotta voimaantuisin.

Herkkyys on minussa asia, jota olen koko elämäni juossut pakoon, jota olen yrittänyt peittää, josta olen kuvitellut vahvistuvani pois. Tämän toipumisjakson aikana merkittäväksi kysymykseksi on noussut, miten voisin vahvistaa ja ruokkia herkkyyttäni. Kirjoittamalla ja valokuvaamalla sitä, mitä näen ja koen, pakotan itseni pysähtymään kaiken kauniin äärelle. Sellaisen, joka minua vahvistaa ja sieluani voitelee. Toivon, että ajatuksiani ja kokemuksiani jakamalla voin auttaa myös muita omassa kasvussaan. Että meillä olisi tunne, ettemme ole yksin. Että meillä olisi ajatus siitä, että myös muut pohtivat ja miettivät.

Aiheet tulevat liikkumaan edelleen paljon henkisen kasvun ja itsetuntemuksen maailmassa. Mutta en aio unohtaa suurta intohimoani eli tyyliä ja pukeutumista, rakkaita harrastuksiani sisustamista ja juoksua. Enkä ihmettelisi, vaikka välillä vieraillaan myös kulinarismin maailmassa.

Tämä on elämääni, jota kutsun leideilyksi, hyvällä tavalla.
Tervetuloa mukaan!

Maarit

p.s. vanhat tekstit jäävät bloggeriin muistuttamaan toisenlaisista aiheista. Niitä lukemaan pääset täältä.

Sinua saattaa kiinnostaa myös nämä...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *